Päivä 15 | Los Angeles

 Hokki ja Margaret

Minni ja Mikki

Totte ja KK04

KK01 ja KK03

KK02

Ines & Lupu

Tupu, Hupu & Lupu

---

Loistava ja hulvattoman hauska matka onnellisesti takana. Kiitos Margaret ja Rautarouva (Paula Aalto), Crisse&Krista ja Minni (Kristiina Kauranen), Tiina ja Iines (Katariina Bäckman), Karhukopla (Rolf, Jarno ja Jarkko Lindqvist sekä Mika Holmström), Hokki (Håkan Aalto), Kimmo ja Mikki (Kimmo Kauranen), Totte (Torsten ... ), Tupu (Peter Wikström), Lupu (Jyrki Lehtinen) ja Hupu (Peter Ruotsalo). Ja Iso Kiitos myös kaikille tätä blogia seuranneilla... over and out!

Päivä 14 | Barstow - Las Vegas

End of the Trail... eli virallinen päätöskuva, josta Rolf ja Jarkko onnistuivat puuttumaan. Mutta vasemmalta alhaalla Kimmo, Peter, Paula, Kristiina, Jarno, Mika, Peter, Torsten ja Håkan. Ylärivissä Katariina ja Jyrki.

Viimeinenkin ajopäivä alkaa kuten kaikki edelliset. Sinisellä taivaalla... aurinkorasvat kohdallensa ja takki takalaukkuun. Alkumatka on Kalifornian köyhää maaseutua joka aika eri näköistä kuin rikas rannikko Bewerly Hillsistä puhumattakaan.
Päivän ensimmäinen stoppi on ennen kuin varsinaisesti lähdemme liikkeelle... Radio Shack kadun toisella puolella. Kun kymmenkunta muistitikkua on saanut uudet omistajat matka jatkuu. Samassa liikkeessä iski toinen torstaiaamun muistikkukysyntä piikki tänä kesänä... syynä että minulla nykyään tapana jakaa kaikki omat kuvani muistikuille ennen kuin ryhmä hajaantuu. Se Suomessa jakaminen kun aina tahtoo venyä ja vanua... :]
Route66'n lasipullometsä aamupäivän virallinen kulttuurikohde ja Viktorvillen Route66 -museo aamupäivän epävirallinen. Viktorvillen R66-museo myös suuri matkamuistomyymälä ja vielä näytti olevan moni R66 -matkamuisto ostamatta.
The End Of The Trail... Santa Monica Pier on kohdalla iltapäivän alkupuoliskon taittuessa jälkipuoliskoksi... 3478 mailia kertyi Valkoisen Ultrani mittariin. Kilometreissä kahdensadan metrin tarkkuudella se on 5565. Muutama lisämaili tulee vielä matkalla vuokraamoon... mutta sitä ei enää lasketa varsinaiseksi ajomatkaksi.
Ja Suomi taisi saada tällä matkalla yhden uuden motoristin... pikkusiskoni Tiinan. Kaikkein yllättynein taitaa olla Tiina itse, jolle moottoripyöräily oli ennen matkaa Tabula Rasa... tyhjä taulu. Jotakin joka kyllä kiehtoi vähän, mutta ei sen enempää. 

 Löydä yläkuvasta Eifeltorni... ja yes, se Eifel-torni tässä samassa pullometsässä joka alla.

---

Jarno (KK02) Route66'n viimeisillä maileilla.

Päivä 13 | Las Vegas - Barstow

Yllä Kimmo, Mandalay Bay, Luxor sekä Crisse&Krista... alla New York Las Vegasin aamuauringossa.

Buffa-aamiainen ja nauttimaan Kalifornian lämmöstä. Ja sitä tulee heti lisää kun Nevada vaihtuu Kaliforniaksi. Osavaltioiden raja menee itseasiassa Death Valleyn reunalla ja koko pohja on Kaliforniaa.
Tänään virallinen luku on +44... ihan sopiva. Ei mene hikoilun puolelle... :) ... juomavesi haihtuu läpi ennen kuin ehtii tulla hiki!
Karhukopla päättää pohjalla valita vähän lyhyemmän reitin ja jättää Bad Waterin väliin. Ryhmä koossa Shoshornen bensa-asemalla, josta sukellus päivän toiseksi kuumimpaan kohtaan Mojaven autiomaata. Ja se kaikkien mukavin sukellus tänään on California Inn Motellin uima-altaaseen. Barstowin kantaravintolamme Sizzler on laittanut lapun luukulle, mutta onni löytyy Cocos -ravintolasta... no pihviä ja pastaa ja sillä lailla ainakin.

 Yllä Alieneita Alien Centerin patiolla. Alla Tiina nauttimasta Mojaven autiomaan luxuksesta, varjosta.

---

Alla Mika ja Totte Death Valley pohjalla. Alla Mika tulemassa sieltä ylös.

Päivä 12 | Las Vegas

Joskus maisemat hotellihuoneen ikkunasta ovat paremmat kuin toisinaan.

Viva Las Vegas... Vegasista pitää tai sitten ei. Ketään se ei jätä kylmäksi. Omalla kohdallani tuntuu, että pidän siitä joka kerta vähän enemmän. Jotenkin sen surrealistinen hulluus sopii oman pään sisäiseen maailmaan. Ja mitä useammin siellä käy sitä enemmän siitä oppii pitämään. Sillä lailla joo... :] 
Tänään oma päivä piti alkaa Harley Davindson Las Vegasista kello 11am Hokin ja Rautarouvan kanssa... karkasivat kuitenkin taksilla omia aikojaan ja lähdin tekemään tuttavuutta paikallisen Ural -diilerin kanssa. Matt Boylen kanssa kanssa sovin että saan jonkinlaista kohtuullista korvausta vastaan punaisen sivuvaunu Uralin osastollemme Las Vegas BikeFestille, joka parin viikon päästä.
Iltapäivällä kurvailua lippa takana ja elämä edessä Lupun ja Tupun kanssa Las Vegas Stripillä. Illansuussa tapaan Mikon, miehemme Las Vegasissa ja loppuilta menee sitten Mikon kanssa. Tiina, Tupu ja Lupu liittyvät porukkaan mukaan ja kun vuorokausi on vaihtunut seuraavaksi tutuksi ovat tulleet ainakin Pariisi, Bellagio, Metripolitan, Aria ja Cosmopolitan. Suurin aika kuitenkin Pariisin bistrossa, jossa päivällinen hyvä kuin hyvässä pariisilaisessa bistrossa.

 Hogs & Heifers saluuna ulkoa ja sisältä... sisällä jokaisen uuden naisasikaan kuuluu jättä rintaliivit naulaan. Jokunen tuhat niitä näytti olevan.

---

 Miehemme Vegasissa, Mikko Melander sulkemassa  pelitarvikeliikettään. Alla uusia tennareita, moni meistä osti tänään monet tennarit... tennarit on inn?

---

 Pariisin riemukaari ja Cosmopolitanin silmät.

---

Me and my best new friend!

Päivä 11 | Kanab - Las Vegas

Askeleita hiekassa Red Sand Coral Pink Duneseilla! Tarkempi tarkastelu paljasti, että ne eivät olleet motoristin askeleita.

Tänään alkavat lämmöt olemaan kohdallaan... niinkin paljon kohdallaan että osa valitsee lyhyemmän reitin Las Vegasin ilmastoiduille kasinoille. Jarkko tekee 75% voiton heti ensimmäisellä stopilla Nevadassa. Laittaa Shellin pelikoneeseen dollarin ja kohta on 1,75USD tassussa. Tässä osavaltiossa jokaisella huoltoasemalla voi pelata! Tiedä sitten onko huoltsikka peliautomaateista lähtenyt miljonäärejä jatkamaan matkaa!?
Mutta yes, Karhukopla, Hokki ja Margaret sekä Totte valitsevat Nevadan rajalla enemmän Vegasia ja vähemmän Hoover Damia, eikä se välttämättä huono valinta lainkaan... ehkä päinvastoin. Me loput paahdamme hellittämättömässä helteessä kohti Hoover Damia. Tosin hyvää pohjustusta ylihuomiselle Death Valleylle.
Seitsemältä ryhmä jälleen koossa. Majoituspaikkana tällä kertaa Excalibur. Karhukopla löytyy uima-altaalta ja loput sen liepeiltä. Buffa-päivällinen Luxorissa (Vegasissa kuuluu syödä ainakin yksi buffa) ja Fremont Streetin ihmeille... ja siellä ihmeitä riittää joka makuun.

 Yläkuvassa päivän lämmöt vielä naurattavat Hokkia ja Margarethia... alla Hokin posket jo punoittavat... tai sitten Hokkia vain punastuttaa olla paikallisen intiaanipäällikön kanssa poseeraamassa!?

---

Yllä biisoneita laitumella Zions Canyonin porteilla... alla KK01, KK02 ja KK03 Zions Canyonissa.

---

 Lake Mead... tämä tekojärvi pystyy parhaimmillaan varastoimaan Coloradojoen kanden vuoden virtaaman. Alla Tiina, Jyrki, Crisse&Krista ja Kimmo Hooverpadon yllä olevassa ainoassa varjossa.

Päivä 10 | Tuba City - Kanab

Muumilaaksoon? ... ei kuitenkaan. Kohti Marble Canyonia!

Jos joku päivä pitää nimetä maisemiltaan ykköseksi niin se on varmaan tämä. Jokaisen mutkan takaa avautuu lisää hulppeaa lännenmaisemaa ja päivän kruununa Grand Canyon ja sen hauskat mutkatiet. 
Päivän ensimmäinen ajopätkä on onneksi lyhyt... pari mailia. Jyrkillä kone käy harvoin ensimmäisenä ja minä ajoin eilen Jyrkin pyörällä, niin lähden vetämään porukkaa aamiaispaikkaan Jyrkin pyörän avaimet taskussa ja reippaana poikana Jyrki hölkkää perässä... :] 
Tuba Cityn Denniksestä Marble Canyoniin, joka Grand Canyonin alkulämmittelyä... ja tekee se Grand Canyon edelleen minuunkin vaikutuksen vaikka olenn sen jo jonkun kerran nähnyt. Paha mennä nimeämään upeampaa luonnon muovaamaa nähtävyyttä tällä planeetalla ja millään muulla planeetalla en ole käynnyt... en ainakaan vielä.
Kanabissa Tupu, Hupu ja Lupu (Peter, Peter ja Jyrki) lähtevät pesemään pyöriä. Hokki pesi jo toissa-aamuna omansa... muut aikovat ajaa Vegasiin rapasilla pyörillä... mutta kyllä Vegasissa kuuluu kiiltää vaikka olisi vain pintakiiltoa... :]

 Yllä Karhukopla Marble Canyonin sillalla. Alla Jyrki koeajaa valkoista pyörää kaksi päällä Red Rocks parkissa. 

---

 Kanjonin reunalla... yllä KK02, Tupu, Lupu, Iines, Hupu, Minni, Totte, Mikki ja KK03. Alla Hokki ja KK01.

---

 Tupu ja Lupu tositoimissa Kanabin illallassa... ja puhdasta tuli :]

Päivä 9 | Gallup - Tuba City

Täällä tänään aamulla. Tarkalleen ottaen kohdassa missä Tiinan sormi.

Elämä on elokuvaa... Route66 -matka on kuin elokuvassa ajamista ainakin pikkusiskoni mukaan. Ja yes, allekirjoitan kyllä. Tiina on omaksi ja minun hämmästykseksi innostunut moottoripyöräilystä enemmän kuin olisimme kumpikaan uskaltaneet veikata ennen matkaa. Mutta elämä on ihmeitä täynnä ja ihmeet täynnä elämää.
Yhden mielenkiintoisen ihmeen koemme Pagessa matkan pisimmän ajopäivän päätteeksi Knitts Inn Motellilla. Huoneemme on annettu pois ja kaupungin jokainen hotelli on viikonlopun vuoksi täynnä. Puolitoista tuntia myöhemmin löydämme itsemme sellaisesta maailman keskuksesta kuin Tuba City. Ja siellä opiskelija-asuntolasta, joka toimii viikonloppuisin motellina. Rodald Macdonald tarjoaa yöpalat... :)
Itse ajopäivä kulkee pitkin avaria ja jylhiä Navajo- ja Zuni intiaanien maita. Päivän upeimmat maisemat tarjoaa Glens Canyon ja tv'stä tuttu Monumenth Valley, joka sitä kuuluisinta länkkärimaisemaa. Ja alkaa näyttämään yhä vahvemmin siltä, että tällä matkalla sadevarusteet pysyvät koskemattomina.

 Mexican Hat... Kimmo lämpeni hatusta niin paljon että muista HD'n jalan olevan oikealla puolella... :)

---

 Yllä kaikki samaan suuntaan Monument Valleyn maisemisaa... alla Mika vasemmalle ja Jarkko oikealle samoissa maismemissa.

---

 Yllä porukkamme Monument Valeyssä ja alla Glens Canyonilla... Rolf ja Jarno molemmissa kuvissa oikeassa reunassa, muuten näyttää siltä, että vakituista kuvausjärjestystä ei ole vielä muodostunut... :]

---

Tupu ja Lupu pillikisassa... kisan tavoitteena on ampua pillin paperipäällys kypärän sisään. Kisan tulos jäi hämärän peittoon tällä kerralla.